Lasten kasvatus
Huhtikuun 13. 2010 - jariiivanainenKun on kyseessä lastenkasvatus, on se sellainen alue, johon ei usein saada kunnon valmennusta ja johon voidaan joutua melko valmistautumattomina. Monet saattavat käydä kouluja vuosikausia ja opiskella monia vähemmän tärkeitä asioita, mutta tällä alueella kuten avioliitossakin he voivat olla melko valmistautumattomia eivätkä ymmärrä, miten kussakin tilanteessa tulisi toimia.
MUUTU ITSE! Kun perheen lapsilla esiintyy käytösongelmia ja -häiriöitä, on hyvin tavallista, että etsitään syitä pelkästään lapsesta. Saatamme ajatella lapsen huonosta käytöksestä, että hän on silloin “tuhma”, “ongelmalapsi”, “häiriintynyt” ja “sopeutumaton”, mutta emme tule lainkaan pohtineeksi sitä, mistä tällainen käytös johtuu; saatamme keskittyä vain seurauksiin eli senhetkiseen sopimattomaan käytökseen, mutta emme ymmärrä syitä siihen, mistä se johtuu.
TUNNE-ELÄMÄN TARPEIDEN TÄYTTÄMINEN. Kun tiedämme, että lapset tarvitsevat hyväksyntää ja että usein heidän huono käytöksensä johtuu sen puutteesta, on seuraava kysymys se, miten näitä tunne-elämän tarpeita voidaan täyttää. Onko mitään erityisiä tapoja ja keinoja, joita vanhempi voi käyttää ja joilla hän voi pyrkiä osoittamaan huomiota ja kiinnostusta lapsiaan kohtaan?
Ensimmäinen asia, johon kannattaa varmasti kiinnittää huomiota, on se, onko meillä rakkautta lapsia kohtaan. Varmasti kaiken ydin lasten kanssa elämisessä on se, että vanhemmalla on ystävällinen ja rakastava perusasenne lapsiansa kohtaan - asenne, joka pyrkii kaikin tavoin osoittamaan näille, että he ovat hyväksyttyjä sellaisenaan.
Ajan antaminen ja jakamattoman huomion osoittaminen lapsille on yksi tärkeimpiä tapoja osoittaa hyväksyntää. Aina kun vanhempi varaa aikaa lapsilleen, leikkii, puuhailee, pelailee ja pitää hauskaa heidän kanssaan tai lukee pikkulapsille, on se osoitus siitä, että lapsista ollaan kiinnostuneita. Se osoittaa kullekin lapselle, että hän on tärkeällä sijalla vanhempien arvoasteikossa.
Syliinotto ja koskettelu. Jos etsitään yksinkertaisia tapoja sille, miten vanhemmat voivat välittää huomiota lapsilleen, kuuluvat tähän joukkoon varmastikin fyysiset hellyydenosoitukset kuten syliinotto, turvallinen koskettaminen, halaaminen, tukan pörröttäminen ja suukottelu. Kaikki ne ovat melko yksinkertaisia tapoja, mutta usein vanhemmat eivät ymmärrä niiden suurta arvoa. He eivät ymmärrä, että he näillä toimenpiteillä voivat saada suuria aikaan lasten tunne-elämän ja mielenterveyden kannalta. He voivat niillä vahvistaa lapsen turvallisuudentunnetta, luoda läheisyydentunnetta lapsen ja aikuisen välille sekä olla varsinkin vahva perustus tulevien ihmissuhteiden varalle - ne voivat olla hyvää valmistusta siihen.
Kun vanhempien tulisi varata aikaa lapsilleen, kuuluvat samaan alueeseen varmasti myös vastaaminen lapsen kysymyksiin kärsivällisesti sekä kuuntelu. Niihinkin täytyy varata aikaa, että ne voivat kunnolla onnistua. Jos vanhempi jatkuvasti sanoo: “Minulla on nyt tärkeämpää tekemistä, en ehdi kuunnella, mene pois!”, tai on lapsen puhuessa täysin poissaoleva henkisesti, viestii hän vain välinpitämättömyyttä käyttäytymisellään.
Tärkeätä onkin vanhemman oikea perusasenne, tarkkaavainen ja kiinnostunut asenne, lapsen puhuessa. Sillä jos vanhempi keskittyy kuuntelemiseen, kääntyy lapsen puoleen, katsoo tätä silmiin, käyttää myönteisiä äännähtelyjä sekä rohkaisee tarvittaessa puhumaan lisää, osoittaa se vanhemman olevan kuuntelussa mukana. Se osoittaa lapselle, että hänen ajatuksensa ja mielipiteensä ovat tärkeitä, ja että hän on myös vanhempiensa arvoasteikossa tärkeällä sijalla. Se on myös hyvää valmistusta tulevaisuuden varalle, koska se kasvattaa lapsen tervettä itsetuntoa ja auttaa häntä paremmin luomaan hyviä ihmissuhteita.
Koko artikkeli: http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen.html